My 5 minutes
Istun yksin huoneessani. Edessäni on kaksi palavaa kynttilää. Mietin asioita, joita kukaan ei mieti. Ajattelen asioita, joita ei välttämättä pitäisi. Olen vain yksi pieni ihminen suuressa maailmassa. Joskus tuntuu, kuin kukaan ei näkisi, kukaan ei huomaisi, ei edes muistaisi olemassa oloani. Kuin kaikki menisi ohi. Joskus ihmiset eivät näe, mitä ympärillä tapahtuu.
Pysähtykää joskus ajattelemaan asioita, mitä olette tehneet, tai mitä ette. Enemmän elämässä kadut asioita, joita et tehnyt kuin teit. Elämä on elämistä varten. Siitä pitää nauttia, mutta siitä pitää myös oppia. On paljon asoita, joita ei sanota ääneen, mutta ne kulkevat rinnallamme koko elämämme ajan. Joskus tuntuu siltä, että ketään ei huomaa, tai ketään ei välitä sinusta. Ketään ei kuuntele, sinua ei tunneta. Olet yksin. Niinä hetkinä tarvitset sitä yhtä. Sitä joka on aina vierelläsi, sitä jonka kanssa taistelet arjen ja elämän läpi. Sitä, joka ymmärtää tunteesi paremmin kuin sinä itse.
Joskus tuntuu siltä, että ne hyvät eivät saa oikeutta. Että ne pahat, jotka ovat satuttaneet meitä, rakkaitamme, ne jotka ovat tehneet elämästämme helvettiä, saavat kaiken oikeuden. Joskus tuntuu, kuin sinulta vaadittaisiin enemmän, kuin mihin pystyt. Tuntuu kuin sinusta ei yritettäisi tehdä hyvää ihmistä.
Pahin tunne on se, että joku on luovuttanut suhteesi, se kun ei enää kestä sinua, ei pysty auttamaan. Sille ei mahda mitään. On olemassa taistelijoita, jotkut taas vaativat seuralleen sen, joka on tukena omista murheista riippumatta. Joku selviää yksin koko elämän läpi miettimättä yhtään mitään. Mutta se joku toinen, se jota aina hyljitään, se johon et koskisi sormenpäälläsikään, se jota et pysty katsomaan silmiin, kaipaa apua ja rakkautta. Hän ajattelee juuri näitä asioita, mitä sinä yrität vältellä. Hän tavoittelee mahdottomuuksia, mutta taistelee niistä. Hän tietää elämänsä päämäärän.
Monet pelkäävät kuolemaa. Myös minä. Monet pelkäävät läheisten ja elämänsä menettämistä. Monet eivät uskalla ottaa riskejä, mutta sitten on niitä toisia, jotka tekevät kaikkensa elämällään.
Elämä on lahja. Sinä, joka olet syntynyt maan päälle, olet lahja jumalalta vanhemmillesi ja yhteiskunnalle. Se toinen puhumaton, hyljeksitty on samalla tavalla lahja. Hän voi olla erikoislahja. Lapsi on aina lahja, mutta erikoislapsi on erikoislahja. Älä ikinä tuomitse ihmistä sen perusteella mitä hänen ulkokuorensa näyttää. Monilla ihmisillä on kaksi puolta. On se puoli jossa ei uskalla sanoa sanaakaan. Pelkää muiden hylkäävän yhdenkin sanan takia. Tai sitten on niitä toisia ihmisiä. Niitä, jotka kertovat oman mielipiteensä, niitä jotka eivät pelkää sanoa sanoja. Niitä, jotka käyttävät jokaista tunnettaan, jokaista aistiaan, ja kaikkea mahdollista hyväkseen. On myös ihmisiä, jotka ovat kaikkea tuota, ja vähän enemmänkin. Ymmärtäkää toisianne. Olemme kaikki ihmisiä. On sitten kyse kenestä tahansa. Siitä hyljeksitystä, sen vastakohdasta, tai sinusta. Olemme kaikki silti ihmisiä maan päällä siinä missä muutkin.
Nämä kaikki ajatukset tunkesi ulos mun suusta. Kokeilin laittaa silmät kiinni talon hiljaisuudessa ja aloin puhumaan. Äänitin puheeni jotka vain tuli yhtenä janana ulos ja muunsin tekstiksi. En tiedä onko näissä asioissa mitään perää ja saattaa aihe heittelehtiä, mutta nyt olen ainakin vapautunut!
Kiitos lukemisestasi! Tilaathan blogin, jotta saat sähköpostiisi ilmoituksen uudesta postauksesta joka kerta<3
Pysähtykää joskus ajattelemaan asioita, mitä olette tehneet, tai mitä ette. Enemmän elämässä kadut asioita, joita et tehnyt kuin teit. Elämä on elämistä varten. Siitä pitää nauttia, mutta siitä pitää myös oppia. On paljon asoita, joita ei sanota ääneen, mutta ne kulkevat rinnallamme koko elämämme ajan. Joskus tuntuu siltä, että ketään ei huomaa, tai ketään ei välitä sinusta. Ketään ei kuuntele, sinua ei tunneta. Olet yksin. Niinä hetkinä tarvitset sitä yhtä. Sitä joka on aina vierelläsi, sitä jonka kanssa taistelet arjen ja elämän läpi. Sitä, joka ymmärtää tunteesi paremmin kuin sinä itse.
 |
| Alone in a big world feels like this... |
Joskus tuntuu siltä, että ne hyvät eivät saa oikeutta. Että ne pahat, jotka ovat satuttaneet meitä, rakkaitamme, ne jotka ovat tehneet elämästämme helvettiä, saavat kaiken oikeuden. Joskus tuntuu, kuin sinulta vaadittaisiin enemmän, kuin mihin pystyt. Tuntuu kuin sinusta ei yritettäisi tehdä hyvää ihmistä.
Pahin tunne on se, että joku on luovuttanut suhteesi, se kun ei enää kestä sinua, ei pysty auttamaan. Sille ei mahda mitään. On olemassa taistelijoita, jotkut taas vaativat seuralleen sen, joka on tukena omista murheista riippumatta. Joku selviää yksin koko elämän läpi miettimättä yhtään mitään. Mutta se joku toinen, se jota aina hyljitään, se johon et koskisi sormenpäälläsikään, se jota et pysty katsomaan silmiin, kaipaa apua ja rakkautta. Hän ajattelee juuri näitä asioita, mitä sinä yrität vältellä. Hän tavoittelee mahdottomuuksia, mutta taistelee niistä. Hän tietää elämänsä päämäärän.
Monet pelkäävät kuolemaa. Myös minä. Monet pelkäävät läheisten ja elämänsä menettämistä. Monet eivät uskalla ottaa riskejä, mutta sitten on niitä toisia, jotka tekevät kaikkensa elämällään.
Elämä on lahja. Sinä, joka olet syntynyt maan päälle, olet lahja jumalalta vanhemmillesi ja yhteiskunnalle. Se toinen puhumaton, hyljeksitty on samalla tavalla lahja. Hän voi olla erikoislahja. Lapsi on aina lahja, mutta erikoislapsi on erikoislahja. Älä ikinä tuomitse ihmistä sen perusteella mitä hänen ulkokuorensa näyttää. Monilla ihmisillä on kaksi puolta. On se puoli jossa ei uskalla sanoa sanaakaan. Pelkää muiden hylkäävän yhdenkin sanan takia. Tai sitten on niitä toisia ihmisiä. Niitä, jotka kertovat oman mielipiteensä, niitä jotka eivät pelkää sanoa sanoja. Niitä, jotka käyttävät jokaista tunnettaan, jokaista aistiaan, ja kaikkea mahdollista hyväkseen. On myös ihmisiä, jotka ovat kaikkea tuota, ja vähän enemmänkin. Ymmärtäkää toisianne. Olemme kaikki ihmisiä. On sitten kyse kenestä tahansa. Siitä hyljeksitystä, sen vastakohdasta, tai sinusta. Olemme kaikki silti ihmisiä maan päällä siinä missä muutkin.
Nämä kaikki ajatukset tunkesi ulos mun suusta. Kokeilin laittaa silmät kiinni talon hiljaisuudessa ja aloin puhumaan. Äänitin puheeni jotka vain tuli yhtenä janana ulos ja muunsin tekstiksi. En tiedä onko näissä asioissa mitään perää ja saattaa aihe heittelehtiä, mutta nyt olen ainakin vapautunut!
Kiitos lukemisestasi! Tilaathan blogin, jotta saat sähköpostiisi ilmoituksen uudesta postauksesta joka kerta<3
Kommentit
Lähetä kommentti