Elämäni nettisivulla!

Tänään aamulla noin kello 8:45 kävelin portaat alakertaan ja näin sadetta. Niitä H2O palleroita. Pieniä vesipisaroita keittiön ikkunastamme. Normaalisti ihmiset ajattelevat siinä kohtaa, että päivä on pilalla, eikä voi tehdä mitään sateen takia. Taikka sitten ollaan ihan masentuneita ja lymyillään koko päivä sisällä. Voin suoraan sanoa, että minä en ole sitä mieltä ja tässä asiassa uskallan kyllä olla erimieltä. Tässä tulee minun omasta päästä ja sydämestäni kirjoitetut ajatukset pienen ns. tarinan tai runon tai miksi ikinä tahdot tätä kutsuakaan, sillä minä en tälle nimeä tiedä. Tässä se tulee: Kun näen sateen, silmäni kirkastuvat. Astun ulos ja katson taivaalle, joka on kauniita pisaroita täynnä. Ja kuten tänä aamuna, hyppäsin pyörän kyytiin ja lähdin matkaan. Tunsin olevani elossa. Pyöräilin sateessa, kun kauniit, läpi näkyvät pisarat liukuivat poskiani pitkin. Kohotin välillä katseeni taivaalle, sillä halusin kastua oikein kunnolla. Pisarat tipahtivat kasvoilleni ja ikään kuin

Rakas isovaari, olin ihan pieni, kun tapasin sinut ensimmäistä kertaa. Olemme istuneet yhdessä elämämme aikana monta tuntia ja minuuttia riippukeinussanne, Siirissä. Annoit minulle aina pienenä pikkuautoja, joilla halusit minun leikkivän. Seurasimme yhdessä valkoisen Emppu-kissaanne tekemisiä. Rakastit kaikkia läheisiäsi ja elit rankan elämän. Pelasimme pihallanne usein sulkapalloa. Siinä ei kyllä koskaan onnistuttu. Vaimosi kuoli pari vuotta sitten, mikä oli meille kaikille rankkaa, varsinkin sinulle. Olitte onnellisesti yhdessä suurimman osan elämästänne. Kun vaimosi kuoli, sinut vietiin Hämeenlinnassa hoitokotiin. Siellä sinusta pidettiin hyvää huolta.          Olen huomannut, että rakastan korttipelejä yhtä paljon, kuin sinäkin rakastit. Romahdit huonoon kuntoon heinäkuun lopussa. Olin silloin pesis leirillä Turussa. Äiti kertoi siitä pelimme jälkeen ja siihen sitten romahdin. En kestänyt kuulla huonoa kuntoasi. En halunnut, että joudut kärsimään. Itkin. Itkin niin paljon. Halus