Minä
Olen oppinut elämäni aikana, että on tunnettava itsensä ennen kuin voi tuntea toisen. Niinpä kerron miten itseni tunnen. Tässä elämän kertani.
Astun ulos suureen maailmaan. Olen pieni ja hieman limainen. Minut laitetaan isoon omituiseen häkkyrään ja tahdon vain huutaa ja nukkua. Makoilen sängyssäni kuin kuollut rotta, mutta pian äiti tulee herättämään minut päiväkotiin. Olen villi ja pieni tyttö, joka tahtoo vain pitää hauskaa. Tulee päikkäreiden aika. Minut laitetaan nukkumaan alasänkyyn ja näprään vain sormillani, koska en tahdo nukkua. Kukkaset leijailevat ilmassa, kun minä ja rakas pikkusiskoni leikimme takapihan viinimarjapensaikossa. Juoksemme pihan halki ja hurraamme voittajalle. Juoksen suoraan äidin syliin ja olen voittanut hopeaa yleisurheilukilpailuista. Saan ruusun ja jopa karkkipussin. Olen voittaja. Hymyni on korvissa ja olen ylpeä itsestäni. Makoilen lattialla ja kiemurtelen, koska vatsaani sattuu ihan hirveästi. Äiti lähtee viemään minua päivystykseen. Sairaalan ovet aukeavat ja minut kuljetetaan leikkaushuoneeseen.
Herään syvästä unesta ja olen toipumassa polvileikkauksesta. Minulle annetaan metsämarja trippiä. Nousen varovaisesti pystyyn. Seisominen on vaikeaa 5vkon kipsin jälkeen. Joudun kuitenkin vielä hyppimään kepeillä hetken. Hyppään suoraan kolmospesään ja tein sen! Tein elämäni ensimmäisen kunnarin. Kipristän sormiani, koska polveen sattuu hirveästi. Yritän kuitenkin vielä ja uskallan. Menin jopa ympäri. Pääsein sen. Pääsin vihdoin bäkkärin! Olen odottanut sitä! Vihdoin äiti tulee sanomaan minulle hyvät yöt ja lähtee huoneestani. Suljen silmäni ja kerron, että olen päättänyt elämänkertani tähän hetkeen.
Tätä oli mukavaa kirjoittaa. Toivottavasti nautit suurimmista asioista mitä minulle on tapahtunut. Muista käydä seuraamassa instagramissa ja snapchatissa! Tervetuloa uudestaan! Ps. Nimimerkillä @haakanaiida! Tilaa blogini myös!😉
Astun ulos suureen maailmaan. Olen pieni ja hieman limainen. Minut laitetaan isoon omituiseen häkkyrään ja tahdon vain huutaa ja nukkua. Makoilen sängyssäni kuin kuollut rotta, mutta pian äiti tulee herättämään minut päiväkotiin. Olen villi ja pieni tyttö, joka tahtoo vain pitää hauskaa. Tulee päikkäreiden aika. Minut laitetaan nukkumaan alasänkyyn ja näprään vain sormillani, koska en tahdo nukkua. Kukkaset leijailevat ilmassa, kun minä ja rakas pikkusiskoni leikimme takapihan viinimarjapensaikossa. Juoksemme pihan halki ja hurraamme voittajalle. Juoksen suoraan äidin syliin ja olen voittanut hopeaa yleisurheilukilpailuista. Saan ruusun ja jopa karkkipussin. Olen voittaja. Hymyni on korvissa ja olen ylpeä itsestäni. Makoilen lattialla ja kiemurtelen, koska vatsaani sattuu ihan hirveästi. Äiti lähtee viemään minua päivystykseen. Sairaalan ovet aukeavat ja minut kuljetetaan leikkaushuoneeseen.
Herään syvästä unesta ja olen toipumassa polvileikkauksesta. Minulle annetaan metsämarja trippiä. Nousen varovaisesti pystyyn. Seisominen on vaikeaa 5vkon kipsin jälkeen. Joudun kuitenkin vielä hyppimään kepeillä hetken. Hyppään suoraan kolmospesään ja tein sen! Tein elämäni ensimmäisen kunnarin. Kipristän sormiani, koska polveen sattuu hirveästi. Yritän kuitenkin vielä ja uskallan. Menin jopa ympäri. Pääsein sen. Pääsin vihdoin bäkkärin! Olen odottanut sitä! Vihdoin äiti tulee sanomaan minulle hyvät yöt ja lähtee huoneestani. Suljen silmäni ja kerron, että olen päättänyt elämänkertani tähän hetkeen.
Tätä oli mukavaa kirjoittaa. Toivottavasti nautit suurimmista asioista mitä minulle on tapahtunut. Muista käydä seuraamassa instagramissa ja snapchatissa! Tervetuloa uudestaan! Ps. Nimimerkillä @haakanaiida! Tilaa blogini myös!😉
Kommentit
Lähetä kommentti