Astma vie voimat
Moi! Nyt tosi moni on laittanut mun Sarahahii siitä, kun mulle tuli iso astmakohtaus koulussa. Nyt selvennän teille vähän miksi se on mulle iso juttu ja mitä se on...
Eli siis mulle todettiin astma ja rasitusastma muutama viikko sitten. Sitä ennen olin tosi väsynyt, koska henki ei kunnolla kulkenut missään vaiheessa. Hengästyin tosi helposti ja luulin että se johtuu vaan siitä, että mun kunto olisi laskenut. Käytiin sitten lasten poliklinikalla testeissä. Siellä selvisi, että mulla on tosi huonossa kunnossa ja tukossa keuhkot. Samalla todettiin mulle astman lisäksi rasitusastma. Sillon tajusin, että se oli ollut syy huonoon hengitykseen ja osaan väsymyksestä. Keuhkojen huonokuntoisuuden vuoksi mulle määrättiin kaksinkertainen annos Flixotidea ja avaavaksi lääkkeeksi Ventolinea. Aloitin siis kunnon lääkityksen kiekosta. Käytin kiekkoja viikon, kunnes huomasimme, ettei lääke pääse perille asti, koska keuhkot oli niin huonossa kunnossa. Silloin vaihdoimme lääkkeeni Budesonidiin ja Buventolineen eli piippuihin. Niistä sain sentään vedettyä lääkkeen perille asti. Sekään ei vielä tuottanut tulosta, joten mulle määrättiin Kortisonia pillerinä(Prednisol), jotta keuhkot lähtisivät aukeamaan nopeammin. Sitä käytin muutaman vuorokauden kunnes olo alkoi paranemaan ja Budesonidi alkoi vaikuttamaan, vaikka vieläkin on suuri tarve sille, koska lähtökohta oli niin huono.
Ensimmäisen kohtauksen sain liikuntatunnilla talviharjoitteluhallissa. Silloin olin juoksemassa 1500-metriä ja heti parin kierroksen jälkeen alkoi niin pahasti ottamaan henkeen, että piti lopettaa juokseminen. Menin suoraan maahan makaamaan ja ystäväni toi minulle lääkkeeni. Mun piti koittaa hengittää syvään. Mun silmissä alkoi sumentumaan ja en päässyt liikkeelle. Siinä sitten makoilin tovin kyyneleiden valuessa poskipäitäni pitkin. Kun tuntimme oli lopussa. Yritin alkaa rauhassa nousemaan ylös, mutta se tuntui tuntemattomalta. Liikunnan opettajani käski minun pysyä alhaalla rauhassa ja sanoi ettei mulla ollut järkeä mennä kouluun siinä kunnossa. Mulla oli mennyt jalat ihan maitohapoille ja mua piti auttaa liikkumaan. Siinä sitten soitin mummini hakemaan ja pääsin kunnolla liikkeelle vasta kuudelta illalla. Kummitätini, tätini ja mummini sattuvat kaikki olemaan sairaanhoitajia ja jokainen sanoi, että olisi pitänyt soittaa ambulanssi paikalle, jotta olisi voinut sieltä hengittää lääkettä suoraan henkeen. Sanonpa vain, että ottakaas ensin selvää ambulanssin töistä, ennen kuin alatte siitä mulle valittamaan. Sattuu olemaan monta sairaanhoitaja sukulaista, joten he ovat auttaneet ja tukeneet minua koko asiassa, joten luulisi minun tietävän tilanteeni:)
Toisen "suuren" kohtauksen sain just silloin koulussa. Oltiin pelattu liikunta tunnilla (jälleen) Kahden tulen välissä-peliä jonka päätteeksi makasin salin päädyssä. En saanut kunnolla henkeä, koska nenäni oli ihan tukossa ja hengitin nopeasti. Pyysin kaveriani hakemaan pukuhuoneesta lääkkeeni, mutta olin aamulla unohtanut sen kotiin. Olin jo valmiiksi paniikissa ja vielä enemmän, kun kuulin, etten saa lääkettä. Hengitykseni vinkui hirveästi ja se pieni hengitys mitä sain hengitettyä, sattui ihan jäätävästi keuhkoihin. Itkin ihan paniikissa. Silloinkin jos en olisi saanut lääkettä eikä tilanne olisi alkanut menemään ohi, olisi pitänyt soittaa ambulanssi. Kuitenkin joku 7.-luokkalainen poika toi rohkeasti mulle lääkettä ja kohtaus alkoi laukeamaan.
Näiden parin kohtauksen takia menen helposti paniikkiin, koska en tahdo kokea samaa useaan otteeseen. Koko astma asiakin on mulle uusi asia johon on totuttava toisen sairauksen rinnalla. En niitä yritä mitenkään hehkuttaa ihmisille ja toivon ettei tämän jälkeen tule niitä joitain valituksia Sarahahiin :) Yleensä kun mulle alkaa kohtaus tulemaan, ikään kuin joku olisi tukossa keuhkoissa enkä saa vedettyä henkeä. Mulle voi helposti tulla paniikki, että happi voi loppua. Joka kerta mulla alkaa silmissä sumenemaan ja tulee semmoinen avuton olo. Olen kyllä nyt koittanut opetella rauhoittumista ja rauhassa olemista kohtauksen tullessa. Mun ääni on käheä ja todella matala ja kävely näyttää siltä kun olisin kännissä😂
Nyt kerron hieman faktoja astmasta:
PS. Hyvää 100-vuotis syntymäpäivää Suomemme!
Eli siis mulle todettiin astma ja rasitusastma muutama viikko sitten. Sitä ennen olin tosi väsynyt, koska henki ei kunnolla kulkenut missään vaiheessa. Hengästyin tosi helposti ja luulin että se johtuu vaan siitä, että mun kunto olisi laskenut. Käytiin sitten lasten poliklinikalla testeissä. Siellä selvisi, että mulla on tosi huonossa kunnossa ja tukossa keuhkot. Samalla todettiin mulle astman lisäksi rasitusastma. Sillon tajusin, että se oli ollut syy huonoon hengitykseen ja osaan väsymyksestä. Keuhkojen huonokuntoisuuden vuoksi mulle määrättiin kaksinkertainen annos Flixotidea ja avaavaksi lääkkeeksi Ventolinea. Aloitin siis kunnon lääkityksen kiekosta. Käytin kiekkoja viikon, kunnes huomasimme, ettei lääke pääse perille asti, koska keuhkot oli niin huonossa kunnossa. Silloin vaihdoimme lääkkeeni Budesonidiin ja Buventolineen eli piippuihin. Niistä sain sentään vedettyä lääkkeen perille asti. Sekään ei vielä tuottanut tulosta, joten mulle määrättiin Kortisonia pillerinä(Prednisol), jotta keuhkot lähtisivät aukeamaan nopeammin. Sitä käytin muutaman vuorokauden kunnes olo alkoi paranemaan ja Budesonidi alkoi vaikuttamaan, vaikka vieläkin on suuri tarve sille, koska lähtökohta oli niin huono.
Ensimmäisen kohtauksen sain liikuntatunnilla talviharjoitteluhallissa. Silloin olin juoksemassa 1500-metriä ja heti parin kierroksen jälkeen alkoi niin pahasti ottamaan henkeen, että piti lopettaa juokseminen. Menin suoraan maahan makaamaan ja ystäväni toi minulle lääkkeeni. Mun piti koittaa hengittää syvään. Mun silmissä alkoi sumentumaan ja en päässyt liikkeelle. Siinä sitten makoilin tovin kyyneleiden valuessa poskipäitäni pitkin. Kun tuntimme oli lopussa. Yritin alkaa rauhassa nousemaan ylös, mutta se tuntui tuntemattomalta. Liikunnan opettajani käski minun pysyä alhaalla rauhassa ja sanoi ettei mulla ollut järkeä mennä kouluun siinä kunnossa. Mulla oli mennyt jalat ihan maitohapoille ja mua piti auttaa liikkumaan. Siinä sitten soitin mummini hakemaan ja pääsin kunnolla liikkeelle vasta kuudelta illalla. Kummitätini, tätini ja mummini sattuvat kaikki olemaan sairaanhoitajia ja jokainen sanoi, että olisi pitänyt soittaa ambulanssi paikalle, jotta olisi voinut sieltä hengittää lääkettä suoraan henkeen. Sanonpa vain, että ottakaas ensin selvää ambulanssin töistä, ennen kuin alatte siitä mulle valittamaan. Sattuu olemaan monta sairaanhoitaja sukulaista, joten he ovat auttaneet ja tukeneet minua koko asiassa, joten luulisi minun tietävän tilanteeni:)
Toisen "suuren" kohtauksen sain just silloin koulussa. Oltiin pelattu liikunta tunnilla (jälleen) Kahden tulen välissä-peliä jonka päätteeksi makasin salin päädyssä. En saanut kunnolla henkeä, koska nenäni oli ihan tukossa ja hengitin nopeasti. Pyysin kaveriani hakemaan pukuhuoneesta lääkkeeni, mutta olin aamulla unohtanut sen kotiin. Olin jo valmiiksi paniikissa ja vielä enemmän, kun kuulin, etten saa lääkettä. Hengitykseni vinkui hirveästi ja se pieni hengitys mitä sain hengitettyä, sattui ihan jäätävästi keuhkoihin. Itkin ihan paniikissa. Silloinkin jos en olisi saanut lääkettä eikä tilanne olisi alkanut menemään ohi, olisi pitänyt soittaa ambulanssi. Kuitenkin joku 7.-luokkalainen poika toi rohkeasti mulle lääkettä ja kohtaus alkoi laukeamaan.
Näiden parin kohtauksen takia menen helposti paniikkiin, koska en tahdo kokea samaa useaan otteeseen. Koko astma asiakin on mulle uusi asia johon on totuttava toisen sairauksen rinnalla. En niitä yritä mitenkään hehkuttaa ihmisille ja toivon ettei tämän jälkeen tule niitä joitain valituksia Sarahahiin :) Yleensä kun mulle alkaa kohtaus tulemaan, ikään kuin joku olisi tukossa keuhkoissa enkä saa vedettyä henkeä. Mulle voi helposti tulla paniikki, että happi voi loppua. Joka kerta mulla alkaa silmissä sumenemaan ja tulee semmoinen avuton olo. Olen kyllä nyt koittanut opetella rauhoittumista ja rauhassa olemista kohtauksen tullessa. Mun ääni on käheä ja todella matala ja kävely näyttää siltä kun olisin kännissä😂
Nyt kerron hieman faktoja astmasta:
- Lievässä astmassa keuhkojen toiminta on suurimmassa osin normaalia ja oireita esiintyy vain vähän.
- Kun astma todetaan, paras lääke on pienimuotoinen ja vähäinen liikunta jonka avulla keuhkot kehittyvät.
- Liikuntaa ei todellakaan pidä lopettaa astman tultua!
- Oireita voi esiintyä öisin yskänä ja päivisin missä muodossa tahansa.
- Muotoja ovat yskä, nopea hengitys, paine rintakehässä, nopea hengästyminen, hengitys vinkuu, vähäinen hapen saanti, lisääntynyt liman eritys (äitini sanomana lihan eritys) ja hengenahdistus
- Rasitusastma todetaan juoksutestin avulla poliklinikalla.
- Testissä sinun on juostava tietty aika jonka aikana sykkeen on oltava riittävän korkealla.
- Astmatestissä sinä puhallat puhalluslaitteeseen joka mittaa keuhkojesi tulehdusarvot.
- Astman yleisimmät lääkkeet ovat: Budesonidi, Buventol, Ventoline ja Flixotide.
PS. Hyvää 100-vuotis syntymäpäivää Suomemme!
Kommentit
Lähetä kommentti