Murrosikä
Olen jo kauan miettinyt, miksi tämä on niin arka aihe puhua. Kaikillehan tämä tapahtuu jossain välissä elämää. Se on eriasia miten.. Kerronpa nyt hieman omia ajatuksia siitä avoimesti.
Itselläni alkoi murrosikä huomattavasti noin 11-vuotiana. Huomasin ensimmäisenä yläkroppani muutoksen. Aluksi ihmettelin sitä jonkin aikaa. Aloin kuitenkin tottumaan siihen, sillä huomasin etten todellakaan ollut ainut. En kyllä vieläkään ymmärrä miksi useat piilottelevat tai haluavat rinnoistaan isommat tai pienemmät. Jokaisen naisen pitäisi olla ylpeä omista rinnoistaan ja omasta kehostaan, sen oma äitini minulle opetti! Kaikilla tapahtuu samat asiat jossain välissä kuten sanoin, ennemmin tai myöhemmin. Totta kai sitä saa jännittää, mutta ei siinä mitään pahaa ole.
Itselleni murrosiän aika on ollut henkisesti raskasta (ystävät tietävät). Jostain syystä itkeminen auttaa ,jos on huono olla tai muuten vaan tekee mieli murtua hetkeksi niin tämän minä sanon: Anna mennä! Kukaan ei ole kieltämässä ja minua se auttaa, hetken parkuminen. Saa purettua kaiken surun sallitusti ulos.
Noin puolivuotta yläkropan muuttumisen jälkeen aloin huomata karvoitusta jaloissa ja kainaloissa.
No nyt kun avoimeksi alettiin niin hien hajuuni vaikuttaa myös perussairauteni, kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka takia hikeä erittyy entistä enemmän. Murrosikä on mennyt minulla nopeaa tahtia. Välillä on raskaampaa ja välillä helpompaa, mutta onneksi ystävät ovat matkassa mukana koko ajan!❤️
En ole miespuolinen, mutta sanompahan siitäkin muutaman sanan...
Tämä ei nyt hirveästi liity murrosikään, mutta olen jo hetken aikaa ihmetellyt, minkä takia pojat esittävät. Pojilla on kaksi puolta, joko he ovat lempeitä ja pehmeitä tai kovia ja esittävät. Tyttönä voin sanoa, että valitsen pojan luonteen mukaisesti. Minä en, enkä usko, että kovin moni muukaan tyttö tykkää esittävästä kovis pojasta. Pojillakin on omaitsensä, joka heidän on vaikea olla varsinkin tyttöjen edessä. Pojat, miettikää tätä asiaa tyttöjen näkökulmasta.
Valitettavasti poikien/miespuolisten murrosikä asioista en voi nyt enempää puhua, sillä en ole itse sen sukupuolen edustaja...
Muistakaa kaikki se, että jokaiselle tapahtuu kaikki samat asiat jossakin elämän vaiheessa, eikä sitä pidä hävetä. Tulee sitten menkat läpi tai pojalla alkaa seisoa niin mitä pienistä. Ottakaa koko murrosikä rennosti ja jakakaa kokemuksia kavereiden kanssa niin koko nuoruuden aika helpottuu.
Minun osaltani tämä aihe on loppuun käsitelty ja toivon, että lukijani saivat jotakin irti tästä. Miettikää asioita molempien sukupuolien kannalta.
Mulle saa laittaa snäpissä tai instan diressä aihe ideoita joista voisin puhua. Kiitos kun luit!
Itselläni alkoi murrosikä huomattavasti noin 11-vuotiana. Huomasin ensimmäisenä yläkroppani muutoksen. Aluksi ihmettelin sitä jonkin aikaa. Aloin kuitenkin tottumaan siihen, sillä huomasin etten todellakaan ollut ainut. En kyllä vieläkään ymmärrä miksi useat piilottelevat tai haluavat rinnoistaan isommat tai pienemmät. Jokaisen naisen pitäisi olla ylpeä omista rinnoistaan ja omasta kehostaan, sen oma äitini minulle opetti! Kaikilla tapahtuu samat asiat jossain välissä kuten sanoin, ennemmin tai myöhemmin. Totta kai sitä saa jännittää, mutta ei siinä mitään pahaa ole.
Itselleni murrosiän aika on ollut henkisesti raskasta (ystävät tietävät). Jostain syystä itkeminen auttaa ,jos on huono olla tai muuten vaan tekee mieli murtua hetkeksi niin tämän minä sanon: Anna mennä! Kukaan ei ole kieltämässä ja minua se auttaa, hetken parkuminen. Saa purettua kaiken surun sallitusti ulos.
Noin puolivuotta yläkropan muuttumisen jälkeen aloin huomata karvoitusta jaloissa ja kainaloissa.
No nyt kun avoimeksi alettiin niin hien hajuuni vaikuttaa myös perussairauteni, kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka takia hikeä erittyy entistä enemmän. Murrosikä on mennyt minulla nopeaa tahtia. Välillä on raskaampaa ja välillä helpompaa, mutta onneksi ystävät ovat matkassa mukana koko ajan!❤️
En ole miespuolinen, mutta sanompahan siitäkin muutaman sanan...
Tämä ei nyt hirveästi liity murrosikään, mutta olen jo hetken aikaa ihmetellyt, minkä takia pojat esittävät. Pojilla on kaksi puolta, joko he ovat lempeitä ja pehmeitä tai kovia ja esittävät. Tyttönä voin sanoa, että valitsen pojan luonteen mukaisesti. Minä en, enkä usko, että kovin moni muukaan tyttö tykkää esittävästä kovis pojasta. Pojillakin on omaitsensä, joka heidän on vaikea olla varsinkin tyttöjen edessä. Pojat, miettikää tätä asiaa tyttöjen näkökulmasta.
Valitettavasti poikien/miespuolisten murrosikä asioista en voi nyt enempää puhua, sillä en ole itse sen sukupuolen edustaja...
Muistakaa kaikki se, että jokaiselle tapahtuu kaikki samat asiat jossakin elämän vaiheessa, eikä sitä pidä hävetä. Tulee sitten menkat läpi tai pojalla alkaa seisoa niin mitä pienistä. Ottakaa koko murrosikä rennosti ja jakakaa kokemuksia kavereiden kanssa niin koko nuoruuden aika helpottuu.
Minun osaltani tämä aihe on loppuun käsitelty ja toivon, että lukijani saivat jotakin irti tästä. Miettikää asioita molempien sukupuolien kannalta.
Mulle saa laittaa snäpissä tai instan diressä aihe ideoita joista voisin puhua. Kiitos kun luit!
Kommentit
Lähetä kommentti